Nooran & Idan Hevoskorneri part 2: Nautin vapaudesta!

Olipa kerran pullea poni nimeltä Tooni. Jos olette lukeneet hevosmaailman parasta julkaisua Hevoshullua, olette ehkä saattaneet törmätä Polleen. Tooni on real life Polle, ilman mustaa harjaa (suom. hevosen hiukse t= harja) häntä on melkein musta, koska kura... Ainoa eroavaisuus Pollessa ja Toonissa on se miten Tooni ottaa kuolaimet suuhunsa, Pollella ei nimittäin kovin usein päävehkeitä nähdä päällä.

Koska Tooni on hyvin syönyt, symmetrinen poni on sillä todella "hauska" yrittää laukata. Tai ylipäätään ratsastaa sillä ratsastaja joutuu venymään melkein spagaatiin asti. jeee.... reidet kiittää ja sattuu!

Kipsulla ratsastaminen ja laukkaaminen on sen sijaan paljon helpompaa, koska kyseinen hevonen on suomenhevoseksi harvinaisen kapea ja paremmassa kunnossa kuin Tooni, ketteryydestä puhumattakaan! Siksipä sillä onnistui laukanvaihdot näin helposti!

Ja vielä muutama kuva loppuun testiratsastuskerralta kun kaikki ratsastajat kokeilivat uusia hevosia! Ja Ida rakastui... Ja Nooraki tais vähän rakastua :D

Noora ja Ismo

Vauhtia pitää olla!

Ida ja Toivo taivuttelee...

ööö???

Iso ja kaunis kiitos kuvaajille :)

Anni Anni..

Anni on sekalaisen sakkimme uusin jäsen, ja tuo oman erityisen lisänsä porukkaan. Muutosseurakuntaan Anni päätyi osallistuttuaan viimeisimpään Sinkkuelämää-iltaan, jota vietettiin Nooralla tuossa pari viikkoa sitten. Anni vaikuttaa erittäin rauhalliselta, mutta innostuessaan tai suuttuessaan mikään ei pidättele tätä tyttöä. Varokaa vaan! 

Anni on myöskin hyvin eläinrakas ja ikuinen heppatyttö. Jeejee! Anni kuuntelee paljon musiikkia ja esimerkiksi Tera ja The Rain ovat lähellä Annin sydäntä. Anni soittaa itse myös kitaraa, vaikkakin muistaa aina muistuttaa, että "vähän vain rämpyttelee", vaikka osaa soittaa ihan oikeasti. (ANNIN KANSSA KARAOKEEEEEEEEEEEEEE t. Salla.)

Anni osaa todella yllättää joissain tilanteissa, koska Anni on ensivaikutelmalta rauhallinen, mutta totuus on toinen! Pelkästään hyvällä tavalla toki :) Anni on hauska, iloinen ja aina positiivinen! 

Anniina ja Anni oli samana päivänä valintakokeissa, ja Annin olemus jäi sieltä kyllä hyvin mieleen, koska porukasta Anni oli suunnilleen ainoa, joka yritti viritellä keskustelua ja pitää sitä yllä. Kertoo paljon Annin persoonallisuudesta! :D 

Pässiäinen vai Pääsiäinen?

Kävipä sitten kerran niin että Salla eksyi Idan luo Tyrväälle viettämään pässiäispääsiäistä. Ja kuten kaikki voi päätellä niin eihän siitä ainakaan mitään hyvää seurannut.

Torstaina lounaalla Salla päivitteli ääneen: "Mua kyllä vähän pelottaa tuo Idan luo meneminen..."

Noora sitten katseli kummistuneena: "Noh?"

"No kattokaa nyt tota Idaa, se on kasvanu siellä! Millasia ihmisiä siellä oikeen pitää olla että jostain tulee tollanen?"

No joo. Ei ne nyt niin kamalia sitten olleetkaan.

Eli torstaina illalla päästiin vasta perille, ja perjantaina oli Idan Via Dolorosa -opasvuoro. (Jos ette ole koskaan käyneet kattomassa niin varatkaa ensi pääsiäiseksi kalenteriin sillekin aikaa, oli aika kiva!) Salla siellä istui suurimman osan ajasta tylsänä ja Ida oli reipas täti. (Se ei tykkää kun sanon sitä tädiksi, mutta kun se oli niin asiallisesti pukeutunut niin sitä sanottiin siellä tädiksi joten why the fuck not?) Loppuilta meni aikalailla sekoillessa, kun ensin katsottiin Glee The Concert Movie kotiteatterilla (pakko mainita että Salla EI itkenyt Silly Lovesongsin aikana, vaikka lähellä oli) ja oltiin niin kuin sekopäät ainakin.

Vaahtokarkeista pitää myös puhua. Koska niitä ostettiin (namnam) ja niitä piti tietenkin paahtaa. (Onko se paistamista vai paahtamista? Laittakaan kommentteihin mielipiteitä!) No takkaan ei näillä kesähelteillä (+5) viititty laittaa tulia, kynttilöitä ei jaksettu ettiä ja tuikuissa käristetyt maistuu pahalle.

Ida: "Saunassa on tulet!"

Ja sitten mentiin. Juosten. Vaatteet päällä. Makkaratikut kourassa. Oli hiukan kuuma.



Luovutettiin 3/4 pussin jälkeen kun tuli hiki.

Sitten jatkoimme oikeasti saunomaan (Salla ekaa kertaa saunassa melkeen puoleentoista vuoteen, älkää kysykö!), minkä jälkeen söimme mummun tekemiä lusikkaleipiä ja loput vaahtokarkit ja katsoimme Kaksin Karkuteillä. Ihan käsittämätöntä ettei me oltu Idan kanssa sitä kertaakaan vielä yhdessä katottu, vaikka niin obsessoituneita ollaankin!! MULLA OLI UNELMA KERRAN. Ja Idan äiti tuli kysymään onko pelottava leffa. :3

Lauantaina matkustimme Tampereelle kampaajalle, ja Ida sai vihdoin violettia päähänsä. Salla antoi kampaaja-Roosalle aikas vapaat kädet, ja tuntuu että järki lähti hiusten mukana. Nyt on kevyt olo kun on lyhyet hiukset ja ah, I'm so in love!!

Illalla mentiin pääsiäisriparille Houhajärvelle yövahdeiksi (Sallalle ihan uus kokemus ja Idalle kuulemma viimenen), ja leiriläiset oli ihan tylsiä kun ei ne ees yrittäny karata. :( Eli aika vähälle jäi meidän työt, ja saatiin nukkua jopa neljä tuntia. (Ida teki Aleksi-isosen ryhmäläisille muistolausekortit kun se pyysi niin nätisti.) Ja silti Ida simahti päivällä mummulan sohvalle, vai ottiko käsityölehtien selaaminen koville?

Aamulla käytiin messussa, ja huppistakeikkaa, päädyttiin lukemaan tekstejä ja keräämään kolehtia. Salla totesi ettei enää IKINÄ mene Idan kanssa messuun, kun kerran käy näin. Messun jälkeen kotiseutumatkailua Pyhän Marian kirkolle, ja Salla is so in love - again. Haluun sinne kesällä ja haluun kattomaan sisältä ja se on niin ihana paikka ja KESÄ. Paluumatkalla napattiin vielä kesän ekat kiskajätskit Sallan piikkiin, nam!

Salla pääsi tutustumaan teini-ikäisen Idan maailmaan vanhan Polle-kalenterin ja ihanien angstiteinivalokuvien kautta, ja oikeeeeesti oli ihan sika siistiä!! Löydettiin me meille vapuksi juotavaakin, ja Idalle kesävaatteita. ;)

Voin kertoa että sinä iltana simahdettiin aika nopeasti.

Maanantaiaamuna (krapula ja vapina eiku) Saana kävi nappaamassa meidät mukaansa ja yhdessä alkoi matka takaisin kohti Ylivieskaa. Meni yllättävän nopeasti, kun pysähdyttiin Kurikassa Salla-hoodseilla kaffilla ja kakulla ja auringonotolla moikkaamassa porukoita ja sisaruksia ja Nuca-koiraa (Ida tykkäsi). Perillä oltiin jo kuuden aikoihin, ja kun purettiin tavarat autosta niin Idan kanssa ihmeteltiin että miten ihmeessä meillä on taas näin paljon tavaraa mukana?!

Illalla oli muksaa kun Noora tuli mukaan sekoilemaan Idan kämpille ja nuo kaksi pelasivat Pollux Monopolya ("Tallimestaria") Salla-bonuksilla ja Salla-veroilla. Salla itse ompeli ahkerasti haalarimerkit paikalleen ja heitteli 10 000 € seteleitä pitkin kämppää. :)

Väsytti, kivaa oli. Varsin toimintarikas pääsiäinen, josta ei ollut niin kamalan kiva herätä kahdeksaksi aamulla Changemaker-koulutukseen...

Näihin keväisiin tunnelmiin...

Salla ja Ida

Studying: expectations vs. reality

Kaikki tietävät, mitä opiskelun kuuluisi olla. Sen pitäisi olla rankkaa aivotyöskentelyä, yltiöpäistä innokkuutta kaikkeen ja energiaa olla sosiaalinen koko ajan. Näin ei kuitenkaan monestikaan ole, kaikki opiskelijat luultavasti tietää sen... Meidän opiskelu, niin odotukset kuin todellisuus, on nyt ikuistettu!

Eli kuten otsikkokin sanoo, studying: expectations vs. reality.

Reissu kirjastoon: odotus

 Reissu kirjastoon: todellisuus

Opiskelu oppitunneilla: odotus

Opiskelu oppitunneilla: todellisuus

Koska saamme pätevyyden kirkolliseen työhön, olemme melko usein myös kirkkosalissa. 
Odotus, mitä siellä tapahtuu ei-virallisissa(kin) tapauksissa: 

Todellisuus, mitä siellä tapahtuu ei-virallisissa tapauksissa:

Kahvitauot: odotus

Kahvitauot: todellisuus

Kouluajan ulkopuolella tehtävät koulujutut: odotus

 Kouluajan ulkopuolella tehtävät koulujutut: todellisuus

Näiden kuvien myötä toivotan oikein hyvää ja munarikasta pääsiäistä niin omasta kuin koko muun jengin puolesta! Älkää syökö mämmiä, se on pahaa! Tämän sanon ihan vain omasta puolestani, porukkaan kun kuuluu muutama mämmifanikin. Ei vaan voi minun pieni mieli ymmärtää mämmin syömistä...

-Anniina

Kuka haluaa olla Salikissa?!

Skandaali - Salikissa

Tyttö pumppaa pumppaa puna poskella. Tyttö pumppaa pumppaa kunnes oksennat.

Tyttö pumppaa kunnes tiput hikeen. Sit pumppaa lisää kunnes vittu itket.

Heti alkuun yllytetään ajamaan itsensä loppuun ja se ei todellakaan ole terveellisen salitreenaamisen tarkoitus. Tällainen musiikkityyli vetoaa nuoriin, mutta mitä sanat tekevät nuoren mielelle ja itsetunnolle?

Astun salille kuin saluunaan. Oot tekee takareisii makuultaan, sori beibe, anna meitsi avustaa. Aluks vaan haluun sanoo et se on sattumaa, et jalkapäivänäs jään tänne asumaan.

Hiki joka otsallas kuultaa kun nostat ja pumppaat saa mut näkee kropastas unta.

 Ja mun on oltava sun kans niin kuumaa ja kaunist, vierest tuun pumppaamaan hauist.

 Sun gluteus maksimus on upeus maksimus, ja naamaskin justjajust 8+, en haluu malliliisaa vaan salikissan joka pelkää katabolia paniikissa.

Naisen keho on luontoäidin taideteos ja mul on just kovin taiteellinen vaihe menos, sunlaisen naisen takii mäkin hankin salikortin ja tuun jauhaa vaik sul on napit korvil.

Nainen suorastaan esineellistetään tässä ja se oksettaa! Ja miksi pitää antaa ulkonäöstä kouluarvosana? Jos ”naisen keho on luontoäidin taideteos”, eikö sitä pitäisi kunnioittaa sellaisena eikä rääkätä sairaalloisesti?

Transseissa katon sua, tanssimas haluun olla vankilas reisies välissä vankinas. Ampiaisvyötärös kutsuu mun käsii siis ihan turha suuttuu ku lääpin.

Jälleen esineellistämistä. Nainenko ei saisi suuttua siitä kun joku käy käsiksi ilman lupaa? (Sallan sisäinen feministi suuttuu.)

Hei Pirkko sul on reisissäs luonnon voimaa mee kirkkoon jos oot ettimäs kuoropoikaa.

Jos naamassas häviit ni se muotos voittaa. Voitais treenata yhes kunnes kuolo koittaa.

 Sua on siisti katella kun pidät pepun timmin mavella, siis miten olis sä ja mä ja Viivi Avellan. Passaa stringis hameeln alt, salee maistut villivadelmalt.

Sä oot varmaan baarin paras saalis siis nappaa takkis, tuu mun luo syömään parsakaalis, kaseiinis, mä vannon et varmaan nautit jos oot lukossa mä hieron sun jalkas auki.

”Jos naamassas häviit ni se muotos voittaa.” Pitääkö aina olla se kaikkein kaunein, laihin, ihanteellisin? Eikö se riitä, että kannat itsesi ylpeästi juuri sellaisena kuin olet?

Oli tiet jotain bulkil, tarjoon sulle mansikkasmoothien ja puristan sun mallikast buutii.

En haluu olla mulkvist mut kerron asiat julki. Et oo mitään jos perse ei käy lattias kultsi,

mä vain ihailen kisulia, vinopenkis chillainen ja mittailen figuurias.

Enää ei tunnu riittävän se, että yrittää parhaansa. Pitää olla enemmän, ja ihan saman tien, vaikka sitten senkin uhalla että terveys menee lopullisestikin tai sairastuu vakavasti esimerkiksi syömishäiriöön.

Sun joka toistos on kivulias ja vaik oot frendin kaa salil ni tauoil on vitun hiljast.

Sä voit skippaa kaiken muun mut ei treenei, etkä sä tee safkaa sä teet supersettei.

 Ja turha sanoo ettei tää biisi klikkaa, pari toistoo et kehtaat olla beachin likka.

Onko aina pakko olla parhaassa mahdollisessa rantakunnossa? Eikö rannalle saa mennä muut kuin Salikissat?

Tehään niin et eka spottaan kuin hyvin kyykkäät sit tuut meille mun vatsoille pyykit pyykkää. Ja kun mennään lakanoitten väliin, niin tissitkin on jees mut mä tuun pakaroitten väliin

Kun kuulimme kyseisen biisin ensimmäistä kertaa, olimme melko sanattomia. Sanattomuuden jälkeen nousi raivo ja paha olo, toiselle meistä paha olo tuli ihan fyysisesti. Video sai tunteet vain voimistumaan. Millaisen kuvan se oikein antaa nuorille? Nuorten elämässä tapahtuu muutenkin paljon ja oma keho tuntuu vieraalta ja epävarmalta, tällainen kappale vain hämmentää entisestään. Salilla treenaaminen on hyvä harrastus mutta ihmiset, tehkää sekin kohtuuden rajoissa.

Sun salaisissa haaveissa...

No eiiii!! Kiitti tytöt (ja Markus).. Mä en tiiä mitä kirjotan tästä viikosta koska on ollu melkosta vuoristorataa koko elämä!


Mutta jokatapauksessa! Saan puheenjohtajana ilolla ilmoittaa, että Muutosseurakunta 2013 on saanut uuden jäsenen! Anni on liittyny meidän sekavaan seurakuntaamme. TERVETULOA!


kuvapläjäys sekavalta viikolta johon mahtuu hajoilua, naurua, itkua, raivoa, hajoilua, lisää naurua, ehtoollisia, väsymystä, nälkää, vahingoniloa, levottomuutta ja kutomista!

Salla ja Noora... EI!

Niih...

Opiskelusta ei tainnu tulla mitään? 

Ankeuttaja tulee seinästä läpi. Kyllä, se on iha oikee patsas tai mikläie..

Oli herkkä hetki kirkkosalissa :)

Aikuisopiskelijoiden kans viihteellä heti maanantaina :D

Ja bileet jatku edellee tiistaina koulussa.. Kaks naista voi muodostaa piirin!

HEI MUA VÄSYTTI! (Kuva on perjantai aamulta, Sinkkuillan jälkeen)

Markuksen taideteos. Menkää kiasmaa kattoo, siellä se on näytillä.

Lallattaaa

Kiva kissa tuo Ninni...

Vastailkaapa :)

señor anaina ja Ida

Noora kiteyttää hyvin koko viikon...

Salla pohtii pisamia ja sieluja

Dodi. Punapäisenä pisamanaamana oon varsinkin viimeisen vuoden sisään kestänyt paljon läppää noidista, sieluttomuuksista ja muusta. Välillä jutut menee niin pitkälle että ne on oikeesti hauskoja eikä niitä samoja mitä oon kuullu ala-asteelta asti. Luokan sisällä on yleinen vitsi että Heikki "yrittää tappaa" mut polttamalla, mihin mun tyypillinen vastaus on "sopii yrittää" - punapäillä ei oo sielua ja ne on noitia, eihän noitaa voi polttaa?

Anyway, näin kesän lähestyessä ja auringon taas ottaessa osaa maisemakuvaan, mun naama muuttuu pilkulliseksi ja siitä löytyy useampi pisama kun se yks alahuulessa. Tämä pistää miettimään yhtä tarua: sitä, kuinka punapää saa yhden pisaman jokaisesta sielusta jonka se toimittaa helvettiin.

Kysymys on tämä: mitä niille sieluille tapahtuu, kun pisamat syksyllä haalistuu tai katoaa kokonaan? Sallalla on totta kai teoria.

(Tämä seuraava perustuu hyvin vahvasti kreikkalaisiin mytologiataruihin ja erityisesti Rick Riordanin aiheesta kirjoittamiin nuortenkirjoihin. Ei siis mitään tieteellistä todistusta. Suosittelen kuitenkin niitä kirjoja, ihan huippuja!)

Joten, oletetaan että Salla keväällä ja kesällä passittaa parisataa sielua manalaan ja saa saman määrän pisamia. Syksyn tullessa pisamat haalistuvat ja katoavat kokonaan. Miksi? Tässä vaiheessa pitää vilkaista kuka siellä manalassa oikein asuu: Hades, kuoleman ja maan alta löytyvien rikkauksien jumala. Hades on naimisissa kevään jumalatar Persefonen kanssa (pitkä juttu, en jaksa selittää, kvg), ja Persefone viettää talvet manalassa miehensä luona ja kevään ja kesän äitinsä Demeterin (viljan ja sadonkorjuun jumalatar) ja muiden Olympolaisten kanssa Olympoksella.

Joten Hades on yksinäinen ja kärttyinen koko kevään ja kesän, kun Persefone on poissa. Täysin ymmärrettävää. Siksi sieluja kerätään niin paljon. Ja kun Persefone palaa manalaan syksyllä, Hadeksen ote sieluista lipsuu ymmärrettävistä syistä (puoli vuotta ON pitkä aika) ja sielut karkaa takaisin maan pinnalle -> pisamat katoaa. Ja sitten menee taas koko talvi etsiessä niitä kadotettuja sieluja.

There you have it. Salla tuntee olonsa harvinaisen fiksuksi ja samalla tosi älyvapaaksi. ;)

Nooran ja Idan hevoskorneri

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää! Etenkin kun ohi ajavat autot (Kiitos Ville!) tööttäilevät. Mutta tässä kuitenkin pari videota oikeaoppisista maailmanympärysmatkoista!

Lisähaasteena, paitsi, että hevonen on lihava, oli myös raippa.

 Ja tässä ilman satulaa.

Rakkain terveisin Noora ja Ida

#makenkeittiössä

Nooralta lähdettiin ja Salla ja Markus menivät kaupan kautta Maken luo aikomuksena tehdä juustokakku. Eikä siinä mitään, mitä nyt pohjaksi tarkoitetut keksit levisi lattialle ja tehtiin luovia ratkaisuja niiden murskaamiseksi. Mutta koska pohja oli erilainen kuin ohjeessa sanottiin (älä kokeile kotona!), rasvaa putosi uunin pohjalle ja nyt on koko kämppä täynnä savua. Hyvä me!!!

No joo. Olisi tässä kai huonomminkin voinut käydä. Kakku näyttää kuitenkin ihan hyvältä!! Nyt tänään onkin hyvä syödä kakkua, juoda jääteetä ja katsoa Les Miserables!! (Markus saa varautua siihen että mä itken puolet ajasta ja osaan kaikki laulut ulkoa.)

Viiniä, ruokaa, hyvää seuraa ja Sinkkuelämää!

Niistä on hyvä viikonlopun aloitus tehty!

Koulun ja projektipalaverien jälkeen auton keula suunnattiin Sieviin, ja tultiin Nooran luo kattomaan Sinkkuelämää, syömään ja juomaan hyvin ja ennen kaikkea pitämään hauskaa. Matka ei kuitenkaan ollut mikään yksinkertainen. Ensin Idan luona jouduttiin pakkaamaan sille mukaan kunnon muuttokuorma ja pizzan valmistumista piti oottaa niin kauan, että jätskit suli autossa. Ihan niinku tuossa ei olisi ollut jo tarpeeksi, Ida ja minä vaihdettiin ninjojen rooleihin ja toteutettiin Operaatio Pelastetaan Salla. Toisin sanoen juostiin hakemaan Salla projektipalaverista meidän mukaan, ettei pizza jäähtyis ja jäätelö sulais... enempää.

Sieviin selvittiin, ja nyt on mahat täynnä pizzaa ja muita herkkuja, 6 jaksoa Sinkkuelämää takana ja tiedossa vielä ainakin saunomista ja lisää Sinkkuelämää. Minun, Nooran, Idan, Sallan ja Markuksen lisäksi iltaa on viettämässä Anni sekä Nooran (Sallan mukaan pelottava ja Idan mukaan "pelottava") poikaystävä Matti. Ja Matin ja Nooran kissat Nekku ja Ninni. Aivan hölömöjä katteja! =)

Vahva sokerihumala on nyt hankittu ja illanvietto jatkuu.

Erittäin kivaa torstai-iltaa ja viikonloppua, olokaa kunnolla! Terkkuja kaikilta ja kaikille :)
 

-Anniina

p.s. Meidän roadtripin soittolistaa on täydennetty noin 100 biisillä tässä puolen tunnin sisään. Aika huigeeta!:)