tausta

maanantai 12. toukokuuta 2014

Yksinäisen miehen vuoropuhelu

Ei oo helppoo olla mies naisvaltaisella alalla, varsinkin kun sinulle ilmoitetaan, että olet nyt Muutosseurakunnan virallinen (ja ainoa) miesjäsen...

Ei vaan, vitsi vitsinä. Vaikka sitä saa oman kohtelunsa koska on mies, ei se tarkoita ettenkö yhtä hullu ole kuin nämä naiset. Siinä kai se viehätys tässä ryhmässä on; ollaan koko ajan tekemässä mitä pähkähulluinpia juttuja ja ratkaisuja. Maailma olisi tylsä, kun koko ajan mentäisiin samojen kaavojen ja ratkaisujen mukaan. Siitä ei tule niin ennalta-arvattava. On se mukavampi välillä olla, ettei tiedä minne tästä vielä päätyy (en lähtisi kuitenkaan maitoa hakemaan näillä verukeilla näiden kanssa).

Olen pohtinut tässä kesäloman kynnyksellä asioita vähän monenlaisissa tuntemuksissa, ja olen ainakin yhteen johtopäätökseen päässyt; kaikista virheistä ei kannata oppia. Kaikillehan on opetettu, että kun tekee virheen siitä pitää oppia ja sitten sitä ei toista. Mitäs jos onkin joitakin "virheitä" mitä kannattaa tai jopa haluaa toistaa.Jos vaikka tällä kertaa lopputulos olisi erillainen.
Yleensä muut varoittelee, että älä toimi näin tai tee noin, koska ei se ennen ole toiminut tai kannattanut, hoidat vain asiat helpommalla tavalla. Ei se yhteiskunta silleen pyöri... ainakaan mun mielestä. Siis oikeesti, mikä sen mahtavampaa kuin uskaltaa ja kokeilla asioita, mitkä saattaa purra nilkkaan samantien, mutta jos ne kuitenkin onnistuu niin ne palkitsee aivan sairaasti.







Sama kuin ekstempore valinnat ja lähdöt tai pähkähullujen päähänpistojen toteuttaminen, uskaltautuminen ja heittäytyminen on se tässä maailmassa, mikä pitää tän bleissin mielenkiintosena ja antaa väriä. Hulluudella ja neroudella on hiuksenhieno ero. - Markus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti